Kirjoja, jotka ovat vaikuttaneet minuun vahvasti, on monia. Näistä suurin osa on sellaisia, jotka olen lukenut nuorena ja jotka sen vuoksi ovat saaneet erityisaseman, lapsena kun haltioituu myös huonommasta tekstistä ja epäloogisesta tarinasta. Toisaalta niihin vanhemmalla iällä palattuani olen pitänyt kaikista lähes yhtä paljon kuin ensimmäisilläkin lukukerroilla.
Näitä kaikkia kirjoja, jotka tähän olen valinnut vaikuttavammiksi, yhdistää tietyt seikat. Ne kaikki on kirjoitettu hyvällä suomen kielellä, kieli on kaunista ja sujuvaa: muunlaista en enää jaksaisi lukeakaan. Kaikissa näissä on hyvä ja looginen, loppuun asti suunniteltu tarina. Maailma on fiktiivinen ja jollain tavalla maaginen, erilainen kuin tavallinen arkipäiväinen elämä. Henkilöt ovat syviä ja psykologisesti uskottavia, eivät täydellisiä ihmeolentoja. Näistä aineksista syntyy hyvä kertomus, jonka muistaa vielä pitkään.
Jaoin postauksen kolmeen osaan, sillä hyviä hyviä kirjoja on niin paljon, että ne eivät yhteen mahdu. Tässä ensimmäisessä osassa esittelen kirjoja, joita olen lukenut lapsena ja jotka muistan yhä hyvinä lukukokemuksina.
Lapsuuteni tärkeimmät kirjat
Virta vie viidakkoon (Eva Ibbotson)
Tämä on kirja, jonka olen lukenut hyvin nuorena ja jonka ostin koulumme kirjakirpputorilta muutama vuosi sitten. Tarina on yksinkertainen ja lapsenomainen, orpotyttö Maia muuttaa Amazonin viidakkoon sukulaistensa luokse. Heitä kiinnostaa vain tytön rahat ja ovat siksi ilkeitä hänelle, mutta hyväsydäminen ja nokkela tyttö ystävystyy "villissä ja vaarallisessa" metsässä asuvan pojan kanssa, mikä muuttaa heidän molempien elämän suunnan.
Ibbotsonin kirja ei sisänsä ole kovin ihmeellinen, mutta ihanaa tuttua tyttökirjamaisuutta se sisältää. Romanttisesti kirjoitetut kohtaukset eksoottisessa ympäristössä lumosivat ainakin tämän nuoren lukijan monia vuosia sitten. Myös saman kirjailijan Kazanin tähti vaikutti nuorempana mutta tuskin enää on lukemisen arvoinen.
Pieni talo preerialla (Laura Ingalls Wilder)
Omaelämänkerrallinen tarina perheestä, joka muuttaa pois suuresta metsästä avarille maille ja pystyttää sinne kotinsa. Lapsena aina yhtä jännittävä ja täysin realistisesti kuvattu, vanhemmalla iällä aina yhtä nostalginen ja koskettava. Onneksi vanhempani joskus ostivat tämän minulle. Muut sarjan kirjat eivät ainakaan omasta mielestäni vedä tälle tunnetuimmalle teokselle vertoja, vaikka hienoja kirjoja kyllä ovat. Voi olla, että Pienestä talosta preerialla tuli itselleni liian tärkeä ennen kuin sain käsiini sarjan muut teokset, mene ja tiedä.
Ronja Ryövärintytär (Astrid Lindgren)
Ala-asteen ikäisen minäni pettämätön suosikki, iki-ihana klassikko. Rakastin valtavasti kertomuksen miljöötä ja Ronjan tapaa katsoa maailmaa. Rohkeus oli aina se jota itse kaipasin, ja Ronja oli täydellinen esikuva minulle. En koskaan oikeassa iässä tarttunut Veljeni, Leijonamieleen, mutta ruotsinkurssilla sain käsiini Bröderna, Lejonhjärtan käsiini ja totesin, että olisin varmasti rakastanut sitä, jos olisin lukenut sen oikeassa iässä.
Saariston lapset (Astrid Lindgren)
Kaikkien aikojen kesäsuosikki... Se raikas meri-ilman tuulahdus, lokkien kirkuna ja nauru, joka pulppuaa kirjasta ulos jo ennen kuin sen avaakaan, on uskomatonta. Tarina ei ole ihmeellinen, mutta henkilöt ja tunnelma, joka koko kirjassa on, on upea. Sellainen isä kuin Melker sekä Pampula-tyttösen ja Laivurin suhde olivat jotain, mistä aina haaveilin.
Myös Arja Puikkosen Haloo, kuuleeko kaupunki oli suosikkini aiemmin, mutta en valitettavasti enää muista siitä juurikaan.
Löytyykö joukosta sinun suosikkisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti